Tässä joitakin asioita nostettavaksi esille maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä. 

Maaseutupoliittisilla toimilla, joita tehdään maaseudun asuttuna pitämiseksi, on merkitystä meille saamelaisille mitä suurimmassa määrin.

Palvelujen turvaaminen on ilman muuta toimenpide, johon pitää kiinnittää huomiota samoin kuin valtiontalouden tuottavuusohjelman saamelaisten elinkeinojen ja kulttuuritoimien ja hallinnon kehittämisessä.  Näillä tulee olemaan vaikutuksia mm. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kehittämistoimintaan.

Turvallisuusasiat sekä avun saanti hätätilanteessa että arjen turvaan liittyvät asiat ovat asioita, jotka ovat haasteellisia saamelaisalueella ja saamelaisille. Arjen turvaan vaikuttavat paitsi saamenkielisen kommunikoinnin mahdollisuus mm. sekä yleiset palvelut, kaupat, liikenne, teiden auraukset, yhteyden saannin mahdollisuus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi vaikutusta on naapuri- ja läheisverkostolla.

Merkittäviä kehittämisen haasteita ovat koulutuspalvelujen kehittäminen alueelle, ammattitaitoisen työvoiman saanti sekä hyvinvointipalvelujen kehittäminen.

Poronhoito on saamelaisille erittäin merkityksellinen ja se oli selonteossa kovin vähällä huomiolla. Toivoisin, että voisitte nostaa esille poronhoidon merkityksen saamelaisten kulttuurille ja myös koko alueelle.   Tässä muutama kehittämisehdotus, joilla olisi merkitystä saamelaisen kulttuurin elinvoimaisuudelle ja jotka parantaisivat poroelinkeinonharjoittajien toimeentulomahdollisuuksia.

Tärkein esitys olisi, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVM 17/1994 vp , s. 1-2).

Saamelaisten erityisiä perusoikeuksia koskee perustuslain 17 §:n 3 momentti, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tämän kulttuurinsuojan piirissä on perustuslain valmistelutöiden mukaan myös saamelaisten perinteinen poronhoito. (Ks PeVL 29/2004 vp s. 2/I) Perus- ja ihmisoikeudet on tarkoitettu toteutumaan. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perustuslain turvaama alkuperäiskansan kieli ja kulttuuri muodostavat laajan kokonaisuuden, jossa      perinteisten elinkeinojen asema vaikuttaa myös kieleen ja koko elämänmuotoon. Saamelaiskäräjät               lausui tästä ulottuvuudesta Suomen hallitukselle kertomuksessaan vuodelta 2003 seuraavaa: ”Saamen kieli alkuperäiskansan kielenä jäsentää poronhoitajan, kalastajan ja metsästäjän kokemusmaailmaa, tietoa ja taitoa luonnosta ja ympäristöstä ja välittää sitä sukupolvelta toiselle. Saamen kielen omaperäisyys, monimuotoisuus ja täsmällisyys elävät vanhastaan perinteisissä töissä omalla alueella. Oma kieli identifioi saamelaisen alueeseensa, elämänmuotoonsa ja yhteisöihinsä. Mainituista lähtökohdista saamelaisten mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan riippuvat perimmältään siitä, miten saamelaiselinkeinojen harjoittaminen on              oikeudellisesti, hallinnollisesti ja taloudellisesti turvattu etniselle saamelaisväestölle.” (Saamelaiskäräjien kertomus vuodelta 2003, 14.4.2004 Dnro 239/D.a.1)

Poronhoito turvaa Pohjois-Suomen muuttotappioalueiden asutuksen säilymisen ja on myös saamelaisen kulttuurin säilyttämisen välttämätön edellytys. Esim. Eduskunnan työelämä ja tasa-arvovaliokunta on mietinnössään 7/2003 vp yhdenvertaisuuslain käsittelyn yhteydessä todennut:

”viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa”.

Saamelaisalueella syrjäkylien asuttuna pitämisessä on merkitystä paitsi erilaisten palvelujen saatavuudella, ihmisten omatoimisuudella ja yhteistoiminnalla myös kylissä asuvien ihmisten elinkeinorakenteella. Alkutuotantoelinkeinot, poronhoito ja kalastus, ja niihin liittyvät liitännäiselinkeinot kuten tuotteiden jatkojalostus, käsityöt, keräilytuotteet, luontomatkailu ja erilainen palvelutuotanto mahdollistavat työllistymisen ja toimeentulon joko kokoaikaisesti tai osaksi vuotta ja vaikuttavat ihmisten asumiseen kotikylissään.  Sanonta kuuluu: Poromiehen savu katoaa viimeisenä kylästä”. Poronhoito mahdollistaa ihmisten jäämisen asuinsijoilleen.

Aluetaloudellisesti poronhoito on merkittävin saamelaiselinkeinoista.  Saamelaisalueen poronhoidon erityispiirre on mm. vapaaseen laidunnukseen perustuva poronhoito, jossa porojen paimentaminen, työskentely alueellisen porokylän tai muun sukuyhteisön kautta ja laidunkierto ovat olennaisia toimintoja. Useissa maa- ja metsätalouden hallinnon alan asiakirjoissa kuvataan porotalouden tuotoksi ainoastaan lihantuotanto. Saamelaisten poronhoidossa elinkeinolla on kuitenkin paljon laajempi merkitys kuin pelkästään lihantuotanto. Poronhoito antaa perheelle kokoaikaisen toimeentulon tai osittaisen toimeentulon, riippuen porojen määrästä perheessä. Saamelaisessa kulttuurissa porosta hyödynnetään kaikki, ruuaksi, käsityötarvikkeiksi, vaatteiksi, jne. Lisäksi poronhoito sitoo henkilön osaksi yhteisöään, tukee saamelaisen ihmisen kulttuuri-identiteettiä sekä pitää yllä sosiaalista verkostoa. Luopuessaan elinkeinosta ihminen syrjäytyy sekä yhteisöstään ja kulttuuristaan ja huono-osaisuus lisääntyy. Saamelaisyhteisölle ongelmia syntyy mm. yhteisön heikkenemisestä, syrjäkylien tyhjenemisestä, nuorten poismuutosta sekä saamenkielen aseman heikkenemisestä. Nykyisen kaltainen maatalouden sukupolvenvaihdosten toteuttaminen ei ole saamelaisyhteisössä toteuttamiskelpoinen tapa elinkeinon kehittämisessä.

Poroelinkeinon harjoittajien toimeentulon vaikeudet sekä monenlaiset ongelmat porotaloudessa ovat nousseet esille viime vuosien aikana. Valtion rakennepoliittiset toimenpiteet, lainsäädäntö ja erilaiset hallinnolliset määräykset ovat osaltaan vaikuttaneet tulotason alenemiseen samoin kuin

elinkeinon kulujen hinnannousu ja samanaikaisesti poronlihan hinnan pysyminen samana vuodesta toiseen. Poronhoito ei tuota suuria tuloja, mutta elinkeinon harjoittajan on silti kyettävä huolehtimaan sekä elinkeinon että oman taloutensa menoista. Merkittävä ongelma on myös poronhoidolle maksettavan eloporotuen maksupäivien suunnittelemattomuus, joka aiheuttaa mm. sen, että poroelinkeinonharjoittajien on mahdotonta tehdä taloussuunnitelmiaan mm. lainojen lyhennysten suhteen

Maapetojen ja maakotkien lisääntyminen ja niistä aiheutuvat menetykset ovat poronhoidon kannattavuuden kannalta merkittäviä. Korvausjärjestelmän kankeus ja riittämättömyys aiheuttavat sekä taloudellisia menetyksiä että henkisiä paineita mm. toimeentulon vajeina, lisääntyneinä kuluina jne. Petojen tappamista poroista maksettavat korvaukset ovat korvauksia menetetystä pääomasta, eivät tukea, ja ne pitäisi maksaa määräaikaisesti niin, ettei korvauksia tarvitsisi odottaa yli vuodenkin.  Järjestelmää olisi kehitettävä joustavammaksi ja halvemmaksi poronomistajalle, jolloin sillä voidaan osaltaan tukea maaseudun elinkeinoja.

Saamelaisten kulttuurin kestävän kehityksen turvaamiseksi on edistettävä suunnitelmallisesti saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa.  On kehitettävä petokorvausjärjestelmää    ja eloporotukien maksujärjestelmää joustavammaksi palvelemaan nykyistä paremmin elinkeinonharjoittajien tarpeita.

Porotalous on osa Euroopan unionin maataloutta ja porotalouden rahoitus siten osa EU:n maatalouden rahoitusta. Poronhoidon eläinkohtaisesta tuesta säädetään laissa maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1159/2001). Poroelinkeinon tuki elinkeinon tulonmuodostuksesta oli vuonna 2008 12-14 %, kun tuki maataloudelle oli samaan aikaan 40%. (Hyvärinen av. 345 ja 346)

EU-maatalouden tukijärjestelmällä on ollut erittäin paljon merkitystä saamelaisten poronhoidossa. Eikä yksin tukijärjestelmällä vaan laajemminkin EU:n määräyksillä. Eduskunnan valiokunnat ovat lausuneet useita kertoja ja esittäneet saamelaisten kulttuurin ja poronhoidon turvaamisen huomioimista. MMM:n hallinnonalalla tällaista toimintaa ei ole ollut havaittavissa.

Yhdenvertaisuuslain eduskuntakäsittelyssä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi mietinnössään (TyVM 7/2003 vp) mainitun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa saamelaisten osalta seuraavaa: ”Valiokunta pitää tärkeänä, että viranomaiset laatiessaan yhdenvertaisuussuunnitelmia ottavat huomioon…myös…saamelaiset. Erityistä huomiota tulee kiinnittää saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja saamelaiskulttuurin tärkeimmän aineellisen perustan eli poronhoidon turvaamiseen. Viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa.”

Poronhoitajien sijaisapulain käsittelyn yhteydessä maa- ja metsätalousvaliokunta totesi lausunnossaan ( MmVL 29/2009 vp- HE 221/2009 vp) ” Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen,

että poronhoitotavat poikkeavat eri puolilla poronhoitoaluetta. .. Erityisesti saamelaisalueen poronhoidon eräs erityispiirre on vapaaseen laidun-tamiseen perustuva poronhoito, jossa porojen paimentaminen, työskentely porokylän tai muun sukuyhteisön kautta ja laidunkierto ovat olennaisia toimintoja. Saamelaisen kulttuurin säilyminen elinvoimaisena edellyttää toimia saamelaisen poronhoidon aseman vahvistamiseksi, sillä saamelaisyhteisöjen sosiaalinen kanssakäyminen samoin kuin saamen kielen ja kulttuurin siirtyminen sukupolvelta toiselle ovat sidoksissa poronhoitoon.”

Maatalouden tukipolitiikka ei kohtele poronhoitoa elinkeinona yhdenvertaisesti muun EU-maatalouden kanssa. Saamelaisessa poronhoidossa tukijärjestelmät olisi saatettava vastaamaan muun maatalouden tasoa. Tukijärjestelmiä olisi kehitettävä sellaiseksi, että ne tukevat saamelaisten poroelinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia harjoittaa kulttuurimuotoonsa kuuluvaa poronhoitoa ja saada siitä riittävä toimeentulo sekä mahdollistavat koko perheen mukana olon  elinkeinon harjoittamisessa. Erityistä huolta on kannettava nuorten mahdollisuuksista jäädä harjoittamaan poronhoitoa tarvitsematta muuttaa pois saamelaisalueelta.

MMM on asetti 2008 työryhmän porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) uudistamista varten ja pyysi eri tahoja nimeämään jäsenensä työryhmään. Työryhmän toimeksiannossa ei ole lainkaan mainintaa PL 17.3. §:stä eikä nimenomaisesti poronhoitoa keskeisesti saamelaisten kulttuuriin kuuluvana elinkeinona. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiirehtinyt perustuslaista johtuvaa lainsäädännön perusteellista uudistamista.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 21/2007 vp hallituksen esitykssestä porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamisesta (HE 112/2007 vp) todennut  mm. seuraavaa:

” Esityksen säätämisjärjestysperusteluihin ei sisälly lakiehdotuksen arviointia perustuslain 17 §:n 3 momentin valossa, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskulttuuriin kuuluu keskeisenä juuri poronhoito (PeVL 29/2004 vp , s. 2, HE 309/1993 vp , s. 65/II), jonka edellytyksiä ehdotus laiksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamisesta juuri koskee. Menettelyä perustellaan sillä, että perustuslaista johtuvia muutoksia lakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin on tarpeen tarkastella kokonaisuutena ja tällöin koko lakia uusia rakenteeltaan. Tässä vaiheessa on ainoastaan tarkoitus uusia porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaiset tukijärjestelmät rakenteeltaan samanlaisiksi kuin ehdotuksessa uudeksi laiksi maatalouden rakennetuista. Kokonaisuudistus on tarkoitus toteuttaa vasta sen jälkeen, kun tukijärjestelmien jatkuvuus on vuodelle 2008 saatu varmistettua.

Perustuslakivaliokunnan mielestä menettelylle on tässä yhteydessä hyväksyttävät perusteet. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVM 17/1994 vp , s. 1-2) unohtamatta muun paikallisen väestön oikeuksia (PeVL 8/1993 vp , s. 1/II) ja että saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa varmistetaan alusta lähtien.” (Alleviivaus tässä)

MMM:n POLURA-työryhmän toimeksiannossa sivuutettiin kokonaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan  kannanotto ja yhdistys katsookin, että  valiokunnan vaatimus ei tule täytetyksi ellei työryhmän toimeksiantoa muuteta vastaamaan ko. vaatimusta ja työryhmään kutsuta saamelaisten poroelinkeinonharjoittajien edustajia. Saamelaiskäräjien nimeämä yksi edustaja ei ole riittävä saamelaisten etujen valvojana ja edistäjänä vähemmistöasemastaan johtuen.

Kansalaistoiminnan vahvistamiseksi ja saamelaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi saamelaisilla tulee olla työryhmissä ja neuvottelukunnissa riittävä edustus SamiSoster ry:n ja Suomen porosaamelaiset ry:n kautta, koska saamelaisillakin tulee olla mahdollisuus moniääniseen vaikuttamiseen. Saamelaiskäräjien kautta saamelaisten ääni jää yhden edustajan varaan.

Suoma Boazosamit ry:llä on toimialaansa kuuluva vahva asiantuntemus. Yhdistyksen sääntöjen mukaisena tehtävänä on valvoa, ylläpitää ja edistää porosaamelaisten yhteisiä oikeuksia ja etuja sekä toimia poroelinkeinon yhteisten edellytysten kehittämiseksi ja edistämiseksi kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Yhdistys on Suomessa ainoa alan saamelaisjärjestö.

Suomen porosaamelaiset ry:n asemaa on vahvistettava asiantuntijajärjestönä maatalouden hallinnon alalla mm. maaseutupoliittisessa kehittämisessä ja  turvattava yhdistykselle riittävät toimintaedellytykset.