wrh_left_button menu_ealat birgenicr_left_button2
Suomen Porosaamelaisten puheenvuoro Rovaniemellä 16.4.2010 YK:n erikoislähettiläs James Anayalle
Written by Minna PE Näkkäläjärvi   
Friday, 16 April 2010 09:54
AddThis Social Bookmark Button

YK:N ERITYISRAPORTOIJA JAMES ANAYALLE 16.4.2010 ROVANIEMELLÄ

Arvoisa YK:n erityisraportoija, hyvät Saamelaisten Parlamentaarisen Neuvoston jäsenet ja muut kutsuvieraat ja kuulijat

Saamelainen poronhoito on ainoa ja viimeinen nomadinen alkuperäiskansan elinkeino Euroopassa, joka säilyttää ja pitää yllä saamelaista kulttuuria ja joka perustuu perheyhteisöön ja kyläyhteisöön eli siidoihin. Suomessa poronhoitoyksiköksi määritellään paliskunta, koska se on helpompi neuvotteluosapuoli viranomaisille kuin poronhoitokylä tai siida. Saamelaisalueella kuitenkin melkein kaikissa paliskunnissa poronhoitoa harjoitetaan siidoittain. Joissakin paliskunnissa paliskunta on jakautunut useampiin kyläkuntiin ympärivuotisesti ja useimmissa paliskunnissa poroja hoidetaan talvisiidoissa, jolloin koko perheyhteisö voi osallistua paremmin poronpaimennukseen ja poronhoidossa tarvittavat perinnetiedot sekä saamenkieli siirtyvät automaattisesti nuoremmille sukupolville. Perinteinen luonnonlaitumia hyödyntävä poronhoito perustuu juuri perinteisen tiedon ja taidon siirtymiseen uusille sukupolville. Siidoilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista oikeudellista asemaa Suomen poronhoitolain mukaan.

Suomessa poronhoitoa kehittäviin ja poroelinkeinon tulevaisuudesta päättäviin työryhmiin ei ole poronhoidosta vastaavassa maa- ja metsätalousministeriössä vielä tähän päivään mennessä kelpuutettu porosaamelaisia. Maa- ja metsätalousministeriö on poronhoitoon liittyvässä lainvalmistelu- ja sopimusvalmistelutyössä lähtenyt vanhastaan siitä, että saamelaiset eivät ole alkuperäiskansa eikä heille kuulu alkuperäiskansalle kuuluvia oikeuksia, itsehallintoa ja positiivista erityiskohtelua. Neuvottelu osapuoleksi kelpuutetaan vain poronhoitolaissa kyseisen ministeriön rahoittama ja sen alaisuuteen laissa määrätty Paliskuntain yhdistys, jossa poronhoidon etujen edistämiseen ei kuulu saamelaisporonhoidon positiivinen erityiskohtelu ja tietysti toisena neuvotteluosapuolena perustuslain määräämänä Saamelaiskäräjät, jonka jäseniksi taas laki ei edellytä olevan yhtään poronhoidon harjoittajaa. Poroelinkeinosta kaikista eniten Suomessa riippuvaiset saamelaisalueen poronhoitajat eivät pääse vaikuttamaan elinkeinonsa kehittämiseen tasa-arvoisina oikeutettuina asiantuntijajäseninä.

Perustuslain 17 § 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. ”Saamelaiskulttuuriin kuuluu keskeisenä juuri poronhoito”.

Eduskunnassa porosaamelaisten asemaan on kiinnitetty huomiota myös yhdenvertaisuuskysymyksenä. Työelämä ja tasa-arvovaliokunta lausui Euroopan yhteisöjen yhdenvertaisuuslainsäädäntöä toteuttavan yhdenvertaisuuslain (21/2004) eduskuntakäsittelyssä, että etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi ”viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa.” (TyVM 7/2003 vp s. 6/I). Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan, kun on kysymys ”itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinojen tukemisesta.”

Myös pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman (15.4.2007) mukaan Suomen tulee ”turvata saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan perustuslaissa säädetyn kulttuuri-itsehallinnon pohjalta.”

Myös EU antaa jäsenvaltioilleen mahdollisuuden saamelaiselinkeinojen erikoiskohteluun saamelaisia koskevassa lisäpöytäkirjassa.

Perustuslaillisesti Suomessa saamelaisilla pitäisi olla pohjoismaista vahvin laillinen turva harjoittaa poronhoitoa, mutta käytännössä saamelainen poronhoito on pohjoismaisella tasolla heikoimmillaan juuri Suomessa.

Suomen poronhoitolaissa, joka ohjaa poronhoitoa, on saamelaisten oikeudellinen asema jätetty kokonaan käsittelemättä, koska oikeuksien selvittely oli lain voimaan tullessa vuonna 1990 kesken (ks PeVL 3/1990 vp, s. 1/II). Siitä on kulunut nyt 20 vuotta, mutta oikeuksien selvittely on edelleen kesken ja saamelaisten oikeudellinen asema on vieläkin poronhoidossa käsittelemättä. Poronhoitolaki tulisi uudistaa ottaen huomioon porosaamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema.

Poroja Suomessa saavat omistaa kaikki poronhoitoalueella pysyvästi asuvat Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiset, kun taas Ruotsissa ja Norjassa poronhoito-oikeus on pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta vain saamelaisilla.

Maa- ja metsätalousministeriössä valmistunut luonnos hallituksen esitykseksi laiksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuesta (POLURA) sisältää edistäviä toimenpiteitä pelkästään poronhoitolain mukaiselle poronhoidolle eikä ota huomioon perustuslaissa saamelaisille turvattuja poronhoidon kulttuurisia ja oikeudellisia erityispiirteitä, joiden huomioon ottamista eduskunnan perutuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä saamelaisten poronhoitoa koskevassa lainsäädännöllisessä kokonaisuudistuksessa. Porotalouden rahoituslain valmisteluun ei myöskään valittu porosaamelaisia, vaikka Suomen porosaamelaiset yhdistys sitä vaati. Lakia valmistelevan työryhmän kymmenestä jäsenestä yksi edusti saamelaisia eli Saamelaiskäräjiä.

Suomessa määrätään aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan suurimmat sallitut poroluvut ja juuri nyt ollaan nimeämässä työryhmään jäsenet, joiden tulee päättää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi suurimmat sallitut luvut. SBS pitää porolukujen määrittämistä elinkeinolle erittäin tärkeänä ja on esittänyt mmm:lle, että työryhmään tulisi valita myös SBS:n ja saamelaispaliskuntien edustajat, mutta ei ole saanut ministeriöstä vielä asiasta vastausta.

Suomessa petoeläinpolitiikan suunnitteluun ja laatimiseen ei hyväksytä mukaan porosaamelaisia lainkaan. Saamelaisten keskuudessa on aina ymmärretty eri eläinlajien tärkeys luonnon kiertokulkuun, mutta vieroksutaan joidenkin eläinlajien liiallista suojelua toisten lajien kustannuksella.

Suomessa käydään vilkasta keskustelua mediassa petoeläinpolitiikasta ja yritetään provosoida yleistä mielipidettä poronhoitajia vastaan. Petoeläinten määrästä on julkisuudessa suuria ristiriitoja. Metsästäjäliiton kanta-arvio on huomattavasti suurempi kuin RKTL:n ns. virallinen arvio.

Poronhoitajat eivät ole tässäkään arviointityössä mukana, vaikka elinkeinonsa puolesta ovat juuri niitä, jotka parhaiten tilanteen tietävät.

Viranomaiset yrittävät jatkuvasti syyllistää porosaamelaisia petoeläinten vainoamisesta ja salametsästyksestä. Viimeaikoina Inarin kunnassa ovat petoeläinpolitiikasta vastaavat viranomaiset suoraan epäilleet porosaamelaisia vilpeistä petoeläinten aiheuttamien porovahinkojen ilmoittamisessa ja hylänneet suuren määrän petojen tappamia poroja maastotarkastuksissaan. Lapin rajavartiosto syyttää suoraan poronhoitajia petojen hävittämisestä toteamalla Lapin Kansa lehdessä, että on vain yhden ammattikunnan edustajat, joilla on vapaa liikkumisoikeus suojelualueilla ja epäilyt kohdistuvat heihin. Erävalvojat, kuten rajavartiosto ja metsähallitus, vaativat lisäresursseja, koska heidän mielestään petoeläinten salametsästyksestä tulee vain pieni osa heidän tietoonsa. Oikeusministeri on myöntymässä valvojien vaatimukseen ja aikoo tuoda lakiesityksen, jolla tuomioita kovennetaan ja annetaan valvontaan lisäresursseja. Maa- ja metsätalousministeriö järjestää erityiskuulemisia paliskunnille, koska petovahingot ovat heidän mielestään liian suuria. Tosiasia on kuitenkin se, että petovahingot kasvavat jatkuvasti ja osassa paliskuntia petojen suihin menee jo suurin osa vuotuisesta tuotosta, eli vasaprosentti syyserotusten aikaan on vain 30-40% ja siitosporoiksi jätetyistä katoaa huomattavasti enemmän mitä voidaan todentaa. Petoeläimen poroille aiheuttaman vahingon korvauksien maksaminen kangertelee pahasti, sillä nytkin on poronomistajilla saamatta vuoden ja neljän kuukauden takaiset vahinkokorvaukset. Valtio vain suojelee pedot, jotka sitten poromiehet ruokkivat.

Suomessakin on oltava mahdollisuus saamelaisen poronhoidon kehittämiseen ja saamelaisten omilla ehdoilla. esim. valtion tulisi osoittaa Maailman poronhoitajien kongressin Kautokeinon julkilausuman mukaan, varat SBS:n ja saamelaispaliskuntien toimintaan siten että voimme edistää ja ylläpitää omaa elinkeinoamme. Kaikki nykyiset ongelmat poronhoidossa johtuvat siitä, että poronhoitajia ei pidetä asiantuntijoina omassa elinkeinossaan ja että poronhoitajat pakkosopeutetaan aina uusiin ja uusiin toimintatapoihin, jotka eivät oikeasti sovi poronhoitoon. Nykyisin saamelainenkin poronhoito on mukautettu maatalouslakien mukaiseksi kun EU ei tunne poronhoitoa eikä porotaloutta erillisenä elinkeinona. Poronhoitaja on saamelaisalueilla luonnonolosuhteista riippuvainen ja vuosittaisiin tuloihin ja poronhoidon jatkuvuuteen eniten vaikuttavat luonnonolosuhteet, toiset maankäyttäjät ja petoeläimet. Poronhoitaja on jatkuvan epävarmuuden alainen ja epävarmuutta lisäämään tuo sekin että poromiehen ammattitaito kyseenalaistetaan päivittäin eri viranomaisten toimesta.

Lainaan lopuksi osan Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen, joka valittiin juuri ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälisen liiton varapuheenjohtajaksi puheesta, jonka hän piti presdtenttifoorumissa 12.5.2009 Presidentinlinnassa. Eli” Alkuperäiskansojen perinteiset elinkeinot ja kieli ovat erityisen suojelun kohteina kansainvälisessa oikeudessa – ja Suomen perustuslaissa. Saamelaisalueen maankäyttöön ja elinkeinoihin liittyvissä kiistoissa tämä suojelu ei kuitenkaan näy. Vaikuttaa siltä, että asiassa käydään viivytystaistelua ja odotetaan sitä, että perinteisten saamelaiselinkeinojen tuhouduttua saamelaisuutta ei enää tarvitsekkaan ottaaa huomioon.”

Juha Magga

Suomen Porosaamelaiset ry

Related Articles/Posts
 

Comments 

 
#1 2010-11-22 14:44
hyvä artikkeli!